29.7.2017

Kesälomasta nauttiminen

KESÄLOMA! Oi ihana ja upea kesäloma! Hieman teennäistä tällä hetkellä juhlia kesälomaa, kun ei vaan yhtään tunnu siltä että voisi kesäloman aloittaa. Tulin muutama päivä sitten takaisin koti Suomeen neljän viikon työreissun jälkeen ja juuri kun olen päässyt Suomeen aikaan totuttelemaan niin nyt pitäisi tuulispäänä mennä jos toiseen suuntaan nauttimaan kesälomasta. Vaikka fiilis on se, että nauttisin tällä hetkellä ehkä enemmän normi arjesta kuin lomailusta tai matkustelusta niin en silti kehtaa kieltäytyä hellun ja minun suunnittelemista kesälomareissuista ja hyvin aktiivisesta loppulomasta johon kuulluu mm. puolimaraton. Ehkä mie tässä jostaki vielä repäsen virtaa ja menohaluja, mutta nyt vain mieliala jarruttaa liikaa.

Vaikka somessa tulee monesti hehkutettua sitä, että pääsee työn puolesta matkustelemaan niin silti siinä on varjopuolensa. Työskentelin asiakkaan tiloissa 4 viikkoa eli työskentelin yksin joukon tuntemattomien ihmisten kanssa samalla painaen töitä kuin pikku työmyyrä yrittäen vakuuttaa, että me pidämme heitä tärkeänä asiakkaana. Iltaisin palasin tyhjään hotellihuoneeseen vielä työasiat päässä pyörien eikä ollut yhtään ketään kenelle puhua. 10 tunnin aikaero aiheutti juuri sen, että kun minä laitoin nukkumaan niin porukka Suomessa oli juuri menossa töihin tai oli jo töissä.





Nyt kun siis olen takaisin kotia päässyt niin en paljoa kerennyt arkeen tottua ja tästä syystä tunnen edelleen oloni jotenkin oudoksi. Vaikka työmatkani sijoittui miljoona kaupunkiin niin tunsin oloni välillä hyvin yksinäiseksi ja nyt kun olen kotia päässyt niin en millään jaksaisi yksin viettää enää aikaa. Normaalisti taas viikonloppuisin nautin vain yksinolosta, mutta nyt haluan nähdä perhettä, tuttuja ja kavereita ja päästä vain juttelemaan mahdollisimman monen ihmisen kanssa. Kuvitelkaa - minä, joka tykkää yksinäisyydestä, niin miljoonakaupungin jälkeen kaipaan ihmisiä ympärilleni!

En kuitenkaan ala tämän enempää valittamaan, koska tottahan se on että oli taas erittäin hienoa päästä pallon toisella puolen käymään ja kokemaan kaikkea kivaa (yksin). Shoppailtua tuli paljon, monia vaellusreittejä kokeiltua ja aurinkoa sain tarpeekseni koko kesäni edestä. Suomen kesästä kun ei ikinä tiedä tuleeko lämpimiä oikeita kesäjaksoja ollenkaan niin nyt en niistä enää edes välitä kun sain aurinkoa kuukauden aikana ihan tarpeekseni. Nyt vain nautin raikkaista kesäsateista, kaikista luonnon tuoksusita ja kirkkaista öistä, jotka ovat jääneet minulta tänä kesänä liian vähäiselle. Eiköhän ne nyt lomalla tule taas tutuksi.





Kesälomareissuumme tänä vuona kuuluu reissu taas pakettiautolla ympäri pohjoismaita. Eritoten pohjoismaiden pohjoisia kolkkia. Ajetaan ensin Kiirunan suuntaan, käydään ehkä Abiskolla vaeltamassa, sitten hurautetaan Narvikiin ja Lofooteille, sieltä Tromsaan ja Tromsasta Kilpisjärvelle ja sieltä takaisin kotiin. Eli käydään joko Abiskolla tai Kilpisjärvellä vaeltamassa. Molemmat hyviä vaihtoehtoja. Lofootit ehkä vähän mietityttää, koska siellä pakkaa turisteja olemaan, mutta toivottavasti löydetään sieltä myös se oma rauha. Muita lomasuunnitelmiini kuuluukin: kalastusta, marjojen ja sieninen poimintaa, vaellusta, pyöräilyä, juoksua, melomista, korujen tekoa ja kotona olemista. Olen myös kysynyt jos hellu voisi opettaa minulle perhokalastusta, kokeilisin saada korujen nettimyynnin alullle ja tapaisin mahdollisimman paljon ystäviä ja sukulaisia joita en ole piiitkään aikaan päässyt näkemään. Tehtävää siis riittää, vaikka pelkästä lomailusta pitäisi osata myös nauttia.

Neljän viikon päästä ollaan viisaampia ja nähdään miten loma meni. Toivottavasti ei kuitenkaan liian äkkiä. Hyvää lomaa meille kaikille jotka ovat pihtanneet lomaa ihan elokuulle asti!

21.7.2017

Kädet täynnä käsitöitä

Ihminen joka rakastaa käsitöitä ei varmaan koskaan ole hetkeä, jolloin ei osaisi hyödyntää hetkeä ja kaivaa käsitöitä esille. Leffojen ja sarjojen katsominen on paljon kivempaa jos samalla neuloo koruja tai kun istuu vaikka autossa niin siinäkin on oikein hyvää aikaa mitä käyttää hyväksi käsitöiden parissa. Tai sitten vain keskittyy pelkästään käsitöihin, päästää luovuutensa valloilleen eikä tee sitä vain rutiininomaisesti.

Kirjat on vähän hankalia kun siihenkin tarvitsee käsiä. Mutta onneksi tähänkin on keksitty ratkaisu eli äänikirjat. Niihin en ole ihan niin uppoutunut vielä, mutta selvästi kokeilemisen arvoinen mielestäni. Olen suuresti harmitellut sitä kuinka vähän enää nykyään kirjoja luen. Ehkä korujen teko on vienyt sen ajan minkä voisin kirjoille antaa. Voinko silti syyttää korujen tekoakaan, kun se on niin rakas harrastus minulle?



Edes pidemmillä työmatkoilla en ota taukoa koruista. Muut lukevat kirjoja, lehtiä, täyttävät ristikoita tai selaavat puhelimia lennoilla, mutta minä tyttö se vain kaivan korut esille ja alan neulomaan. Saksia kun en uskalla lentokoneeseen ottaa (en ole varma saako niitä edes ottaa) niin kaikki langat täytyy olla valmiiksi leikattuja ja muutenkin korut melko valmiina ettei koko arsenaalia tarvitse levittää pienelle pöydälle. Mitähän vieruskaveri tuumis jos ottaisin koko porontaljan esille ja kysyisin, että saanko lainata hänenki pöytää ko meinaa oma pöytä jäähä liian pieneksi. Lennot sujuu paljon paremmin ja siinä ei tajuakkaan kuinka nopsaa oikeasti niitä koruja pystyy neulomaan, kun ei ole oikeastaan mitään muutakaan tekemistä. Tämä siis Euroopan sisäisillä lennoilla, kun ei ole leffoja mitä katsella. 






Korujen teko on mukavaa, mutta haluaisin kokeilla jotain uutta tehdä poronnahasta. Pikku pussukan tein toukokuussa ja siitä tuli ihan kiva, joten ajattelin että jos lomalla uskaltaisin itselleni tehdä laukun nahasta. Siihen vain menee niin paljon nahkaa (ja se on kallista), joten toivottavasti en mokaa sitä kovin pahasti. Tietenkin jos menee ihan penkin alle niin voin kokeilla tehdä nahasta koruja, mutta silti paljon nahkaa menee hukkaan. Laukkuun varmana uhrautuu todella paljon aikaa, mutta jos siitä tulee niin hieno kuin mitä kuvittelen niin sitten voin olla tosi ylpeä omasta työstäni. 

Olisiko teillä mitään ideoita mitä voisin kokeilla tehdä tinalangasta tai poronnahasta? 

18.7.2017

Nukkuminen yöttömän yön aikaan

Met lapin ihmiset olhaan totuttu enemmän ja vähemmän, että yölä aurinko paistaa silmiin. Jotkut peittävät klasit kartiineila, mutta minua valosuus ole oikeastaan ikinä häirittenny. Enemmän minua kaupungissa häirttee se ko pimeässä nukut ja klasista loistaa katujen valot. Kuitenkin nämä yöttömät yöt saapii minussaki sen aikaan, etten millään malttais alkaa illalla nukkumaan. Tekis vain mieli lähteä vielä yhele pyörälenkile tai paitkka reissulle tunturiin. Monesti sitä häätyy hillitä ja väkisin alkaa nukkumaan. Juhannuksena en lähteny väkisin nukkumaan vaan päätin oikeasti nauttia yöttömästä yöstä. Aurinko ei malttanu laskea koko yönä ja loi taivaalle mitä upeampia värinäytelmiä, joita oli pakko päästä kameran kansen kuvaamaan. Meinasin että olisin lähteny vielä pyörälä käymään kylälä yhessä kulleromettässä kuvaamassa, mutta sitten alko vähän väsyttään niin jätin sen seuraavalle päivälle.





Nukkuminenhan on aivan älyttömän ihanaa. Mutta miten son niin vaikiaa aina joskus? Pyörit vain sängyssä, herähtelet pikku äähniin ja narahuksiin, ei löyvy sitä oikeaa asentoa ja päässä pyörii enemmän ajatuksia kuin Pekingin ruuhkassa autoja. Kaikki ko on kiinni omasta pää kopasta. Välillä juuri haaveilen, että saisin on/off kytkimen päähän, jolloin sais kaikki ajatukset poikki samaten. Ei mithään muuta ko simmut kii ja pilven hattaroile leijaihleen. Pari söpöä unta kaupan päälle niin yö olisi ollut täydellinen. Yöttömän yön jälkeen pää on ihan sekaisin eikä se aamuinen pörröinen olo lopu koko päivänä ja odotat vain iltaa, koska pääsisi nukkumaan. Sitten kun on ilta ja nukkumaan meno aika niin se uni olisi kuin itsestään kadonnut. Eeeihän minua väsytä. Mikä se semmonen olo muka on. Sen kierteen katkaiseminen on se vaikein osuus. Mun tapauksessa siinä käy niin, että iltaisin alan jännittään unen tuloa - tuleekohan unta tänäkään yönä.







En onneksi kuulu niihin, joilla olisi aina uni ongelmia, vaan ne ovat enemmän viikon parin mittaisia unettomuusjaksoja joihin lopulta auttaa kunnon rentoutuminen tai rankka urheilu. Ja tietenkin... Molemmat tapahtuvat luonnossa.

Mutta on ollut ihan toisen puolen ääritapauksiakin nimittäin joskus olen ollut kovakin nukkumaan. Joskus lokakuussa kun kesätyöt oli saatu purkkiin eikä koulu vaatinut hirveitä suorituksia niin nukuin yössä 12 tunnin yöunet, nukuin parit päiväunet ja olin silloinkin koko ajan väsynyt. Alunperin se lähti siitä että ajattelin että nyt nukun niin pitkään kuin unta riittää, koska olin niin harvoin saanut siitä nauttia. Sitten kun heräsin aamulla eka kerran niin päätin vain jäädä sänkyyn vielä kun ei ollut mitään kiirettä noustakkaan. Sitten siihen jäi koukkuun, kun koko ajan väsytti ja yritti sitä nukkumalla nukkua pois. Ei auttanu. Onneksi koulu taas pelasti ja piti ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa taas pysymään väkisin hereillä (ei niin helppoa isossa luentosalissa, jossa kuuntelet luentoa 3 tuntia).

Nukkuminen on taitolaji ja joka sen osaa pystyy mihin vain! Nämä kuvat on otettu juhannuksena kello 1-2 aikaan yöllä. Tuon alemmaksi aurinko ei meilä laske.