16.11.2017

Oulussa tapahtuu: Poronnahkatuotteita myynnissä

Kaikille Oulun lähialueen ihmisille tiedoksi, että 2.-3.12.2017 järjestetään Naisten Joulumessut. Lappi ja Kainuu  kuuluu myös lähialueeseen. Paikkana toimii sama tuttu paikka eli OAMK:n Sosiaali- ja terveysalanyksikkö, Kontinkankaan kampus, Kiviharjuntie 4, OULU. Joulumessut ovat avoina yleisölle kello 10-17 välisenä aikana. Parkkipaikkaa on kiitettävästi ja sisäänpääsy on ilmainen.

POROKORUN löytää isosta salista pöytänumerolla 89. Sali löytyy ulko-ovien oikealta puolelta. Olen nyt ensimmäistä kertaa myymässä omia käsintehtyjä koruja ja avainnauhoja. Jos aikaa riittää niin kiinnostaisi myös muutama kahvipussuka keretä tekemään, mutta se jää nähtäväksi. Mutta tulkaahan ainakin koruja kokeilemaan!

Lommoltunturi -porokoru sarjasta



Muonionjoki -porokoru sarjasta
Olen myös alkanut koruja hieman "tuotteistamaan" eli nimeämään eri korutyyppejä. Näin niistä on helpompi keskustella asiakkaiden kanssa ja mahdollisesti tekemään tilauksia jos joku haluaa tehdä tilaustyönä korun. Koruja kun on niin monen tyylisiä ja niistä voi tehdä niin monen eri väristä ja kokoa, että mahdollisesti kaikille ei ole juuri sillä hetkellä saatavilla sitä oikeaa. Toiveena minulla olisi vain, että koruilla ei olisi hirveätä kiirettä, koska aikani on rajallinen ja korujen teko on edelleen mukava iltaharrastus.

Korujen nimet viittaavat pohjoisesta löytyviin tuntureihin, vesistöihin ja paikkoihin. Jatkossa tavoitteenani on täällä blogin puolella kertoa korun tarina kiteytettynä korun nimeen: miten se paikka minuun liittyy ja miten juuri sen paikan olen halunnut yhdistää kyseiseen koruun. Nämä tarinat tulen julkaisemaan meän kielellä ja englannin kielellä (älkää pilkatko jos poloisen kielioppi ei ole kovin laadukasta).

Särkitunturi -porokoru sarjasta

Taivaskero -porokoru sarjasta

Mutta hei, tulkaahan käymään joulumessuilla jos vain mitenkään mahdollista. Paikka on täynnä käsin tehtyjä tuotteita, jotka toivon mukaan pääsevät joko pukinkonttiin taikka omaan käyttöön. Samalla tuet suomalaista käsityötä.

Yhteydenottoja & kysymyksiä voitte lähettää osoitteeseen: tinalankakorut (ät) gmail.com

10.11.2017

Ensilumen peittämä Väylän varsi









Kyllä ensilumen aikaan on sitten kaunista! Ihanaa kun vielä väylässä virtaa vesi ja tekee upeita heijastuksia rannasta ja taivaasta veteen. Lisäksi maa ja puut ovat saaneet valkoista pölyä niskaansa.Pohjoisessa rakastan juuri sitä, että kun talvi tulee niin se myös tulee. Syksyllä ilmat oikeasti kylmenee ja maa valkenee. Sitten kun maa on kunnolla valkoinen niin ei tarvi enää pelätä, että takaisinpäin mentäisiin. Sumuiset ja märät kelit ovat historiaa, kun taas lumipyryt ja paukkupakkaset näyttävät todellisen talven luonteen.

Ollaan nyt melkein joka toinen viikonloppu käyty mun kotikulmilla. Säät ovat vielä suosineet meitä erityisen makeasti. Auringosta ja pikku pakkasista ollaan joka kerta saatu nauttia. Revontulista myös jos vain jaksaisi lähteä niitä ulos paremmin tähyilemään. Ainoastaan yhtenä iltana olen käynyt rannassa ihailemassa revontulia, mutta koska ei ollut oikeaa objektia mukana niin revontulikuvista ei tullut oikeastaan yhtään mitään. Kateellisena olen taas katsellut, kun tällä viikolla pohjoisessa on ollut erittäin värikkäät revontulet. Mulla taitaa revontulikuvaus taas siirtyä sinne asti, kun on paukku pakkaset ja sormet kohmeessa yritän jalustaa asetella oikeaan asentoon. Jalustan asennus on kyllä tympein homma kuvaamisessa. Jalustassa paljon pikku ruuveja mitä säädellä mutta pakkasessa ne ovat jäätävän kylmiä ja näppejä ihan polttelee kun niitä joutuu ruuvailemaan.

Kaikesta huolimatta toivon niin hartaasti, että ruotsalainen ennustus pitää tänä vuona paikkaansa ja jopa eteläisempään Suomeen tulisi kylmä talvi. Hyvästi tihkusateet ja tervetuloa pakkanen!

31.10.2017

Metsämiehen matkassa





Kyllä minun häätyy myöntää, etten ole liikaa hellun kansen kulkenu lintumetilä tai muutenkhaan kauheana innostusta osoittanut hellun rakasta harrastusta kohtaan. Tällä kertaa vahingossa eksyin  kuitenki reissulle matkhaan. Lauantaina lähin huvikseni pyöräihleen Ruottin puolelle, kun oli niin kaunis kirkas keli ja lumi hohti valkoisena maassa. Kuvia räpsin innoissani ja samalla satuin kyselemhään missä hellu luuraa, kun oli aikasemmin kadonnut lintumetälle. Sopivasti sitten sattui, että hellu oli juuri aseen laittanut pussiin, hypännyt biihliin ja juuri ajeli minua kohti. Mie olin aika huonosti pukkeutunnu, kun kuvittelin enemmän lämpeäväni pyörän selässä ko mitä sitten toellisuuessa lämpesin. Hyppäsin sitten hellun kyytiin ja laitoima läskin biilin perhään ja ajelimma seku vain mettäteitä pitkin. 

Välilä kävimä kattelemassa pikku järviä ja lampia kuinka net oli jo niin kauhniisti jäätynheet. Löyty myös kuivaa kangasmettää, joka väylän varressa on vähän harvinaisempaa ko mettät on ylheensä melko märkiä. Tuone voisi eksyä kesälä läskipyörää veivaahmaan. Hyvin suurella todennäköisyydellä noita polkuja saapii yksin veivata, kun ei siellä ikinä muutenkaan ole kulkijoita. 

Vaikka mie en suurempaa innostusta aina ossaa osoittaa hellulle sen harrastuksesta niin kyllä mie silti tykkään ko se kotia tuopii tuoretta metson, pyyn, sorsan tai hirven lihhaa. Poroaki met poromiehiltä ostamma ja kallaa kesäsin ja keväisin paljon syömä niin saapii kyllä olla tyytyväinen meän sapuskoihin eikä onneksi kaupasta kauheanna tartte lihhaa kantaa. Lähiympäristöstä saapii tuohreempaa ja ehkä jopa paremman makustaki ko mitä kaupasta. Kyllä se luontoäiti meile hyvät evhäät tarjoaa niin miksi met emmä niitä arvostais.

28.10.2017

Iijoella melomassa


Tänä kesänä olen läskipyöräilyn lisäksi hurahtanut melontaan. Ainahan molen veessä viihtynyt ja kahdestaan melominen kanootissa on ollut hyvää ajanvietettä. Tänä kesänä käytiin Ylläksellä hellun kansen melomassa vuokrakajakeilla ja siitä vielä enemmän innostuneena hellu kävi Oulujoellakin melomassa. Muutamasta kerrasta enemmän innostuneena helluhan meni tilaamaan upouuden kajakin netistä. Minä olen enemmän varovaisempaa tyyppiä ja tykkään aina pohtia asioita pitempään niin mietin, että tulipa sillä äkkiä päätös tehtyä. Muutama viikonloppu sitten pääsin viimein kokeilemaan hellun uutta hankintaa ja niin minun oli nieltävä sanani ja oltava vähän vihreä kateudesta. Ei menneet kyllä rahat yhtään hukkaan, koska kajakki oli ihan priimaa.

Kajakki on malliltaan merikajakki, joka on erityisen pitkä ja vakaa suuntainen. Perästä löytyy evä, joka helpottaa kummasti kajakin suorassa pysymistä. Oikeastaan tässä kajakissa ei edes tarvinut suoristusvetoja tehdä ollenkaan, kun vain oli ottanut oikean suunnan mihin lähti kajakkia melomaan. Se oli ehdottomasti parasta tässä kajakissa. Kesällä kun käytiin Ylläksellä melomassa ensin järvellä ja sitten noustiin Kesänkijokea ylöspäin niin sillon meillä oli halvemmat, lyhyemmät ja leveämmät kajakit käytössä. Ihan innoissani minä silläkin meloin, vaikka kovassa tuulessa kajakin suorassa pitäminen oli hieman tuskaista. Leveyden ansiosta taas kajakki ei ollut yhtään kiikkerä eikä myrkyisä järven pinta tuntunut yhtään pelottavalta. Lisäksi lyhyellä mentiin kivasti ylös pientä jokea, jossa tiukat käännökset teettivät kuitenkin töitä. Merikajakilla taitaa olla turha haaveilla reissua pikku jokiin, koska tilaa käännöksille ei ole.

Puhuttiin hellun kansen kuinka mukavaa olisi esimerkiksi lähteä isoille järville, kuten Inarijärvelle, Kilpisjärvelle tai Torniojärvelle melomaan useammaksi päiväksi. Aina vain rantaan yöksi ja matka jatkuisi seuraavana päivänä. Melontaretket merellä voisivat olla myös aika nannaa, joten tässä nyt pitää kovasti pohtia jos itsekin ostaisin oman kajakin. Jos isoille järville mennään niin silloin minullakin pitäisi olla tuollainen laiva, jolla todella nopeasti pääsee eteenpäin. Muuten jään jo alkumetreillä rantaan vikisemään eikä kellään ole sitten hauskaa. Toisaalta sitä pitäisi varmaan hommata myös märkäpuku, koska jo 3 tunnin melontareissullani olin suht märkä kun onnistuin pärskimään vettä vaatteisiini. Mutta talvi on edessä eikä kajakista mitään iloa vielä ole useampaan kuukauteen, joten nyt on aikaa haaveilla...

15.10.2017

Lapin lumottu ruska












Valitettavasti nämä kuvat on otettu jo kuukausi sitten eikä puut Luoteis-Lapissa enää hehku samalla tavalla. Jo kaksi viikkoa sen jälkeen maisema oli karun näköistä ja ainoastaan maa paikoitellen hehkui punaisena. Oikeastaan tunturissa se ruska aina parhaiten näkyy, koska siellä useimmiten käy pakkanen ja saa maan paremmin hehkumaan punaisena. Osa näistä kuvista on siis napattu tunturissa ja osa taas kotipihalta.

En jostain syystä ole tätä postausta saanut sitten millään valmiiksi. Täällä blogissa se on odotellut tekstiä jo useamman viikon enkä vain ole saanut aikaiseksi kirjottaa pyöräilyreissustani ruskan aikaan. Olen joka vuosi alkanut enemmän ja enemmän pitämään syksystä ja etenkin ruskasta ja tämän vuoden osalta tykästyminen lisääntyi tällä periaatteella, että valokuvat ovat heti parempia kuin kesäisen aurinkoisen päivän aikana ja lisäksi maaston eri värit tuovat kuviin ihan erin tunnelman. Vettäkin on tänä vuona satanut niin vähän ettei ole sillä huonolla verukkeella edes jäädä kotia löhöämään.

Ruskan komeimpaan aikaan lähdin taas Äkäsjärven rannalta polkemaan ensin Kukaksen suuntaan ja siitä jatkoin matkaani Leville menevää maastopyöräreittiä pitkin. Maasto alussa on hyväkulkuinen ja suht helppo (mitä nyt mäkiä riittää) Kotamajalle asti. Kotamajan jälkeen ei pitkään tarvi polkea, kun lähtee oma reitti (polku!) Leville päin ja reitti huononi selvästi. Mennessä se ei tuntunut ees niin pahalta, koska se taisi olla hieman alaspäin loiva ja kivikko ei niin paha ollut, mutta hidasta kulkeminen kyllä oli. Kesänkitunturin kyljessä pyörräillessä huomasin, että ruska oli voimakkaamman värinen tunturissa ja pysähtelin välillä kuvaamaan. Jatkaessani eteenpäin tuli rautarappuset vastaan ja koska rappusissa ei oltu otettu huomioon läskipyörien paksuisia renkaita niin sain kivasti omaan pyörääni muutaman naarmunkin, kun jouduin pyörää taluttamaan alaspäin.
Rappusten jälkeen maasto oli hetken ihan suht hyvä kulkuista, mutta mitä lähemmäksi Pyhäjärveä pääsin niin sitä märemmäksi ja kivikkoisemmaksi polku kävi. Lisäksi energiani olivat vähissä, mutta sisulla päätin että söisin evääni vasta mökissä. Olisi varmaan pitänyt aiemmin jo jotain energiaa napata, koska loppu tuntui älyttömän raskaalta.

Eväiden syönnin jälkeen (pororyynäri ja muutama hapankorppu) tunsin oloni huomattavasti paremmaksi eikä kulku tuntunut niin pahalta. Jossain vaiheessa tajusin, että tulipa otettua taas liian vähän evästä verrattuna siihen kuinka paljon kulutan koko reissun aikana. Enää oli jäljellä pari urheilugeeliä ja matkaa olisi vielä poljettavana 10km. Lisäksi olin lähtenyt liian myöhään liikenteeseen (en kuvitellut että olisin niin hidas), joten pimeäkin alkoi lähestymään aiemmin kuin minä autoani. Kotamajalta Äkäsjärvelle pyörilin kuin tuulispää ja varsin onnellinen olin, kun autolle pääsin. Kello taisi olla 19.55 ja Jounin kauppa menee kiini kello 20, joten vähän harmittelin kun en päässyt herkkupatukkaa ja cokista ostamaan kun ajelisin takaisin kotiin. Onneksi kotimatkassa ei mennyt niin kauaa niin kerkesin kauppaan ostaan kauan himoitsemaani cokista. Se oli mun palkinto siitä pyöräilyreissusta. Matkaa tuli 32.5km ja aikaa meni laskematta ruokataukoa 5h 30min.

Valitettavasti nämä kuvat on otettu jo kuukausi sitten eikä puut Luoteis-Lapissa enää hehku samalla tavalla. Jo kaksi viikkoa sen jälkeen maisema oli karun näköistä ja ainoastaan maa paikoitellen hehkui punaisena. Oikeastaan tunturissa se ruska aina parhaiten näkyy, koska siellä useimmiten käy pakkanen ja saa maan paremmin hehkumaan punaisena. En jostain syystä ole tätä postausta saanut sitten millään valmiiksi. Täällä blogissa se on odotellut tekstiä jo useamman viikon enkä vain ole saanut aikaiseksi kirjottaa pyöräilyreissustani ruskan aikaan. Olen joka vuosi alkanut enemmän ja enemmän pitämään syksystä ja etenkin ruskasta ja tämän vuoden osalta tykästyminen lisääntyi tällä periaatteella, että valokuvat ovat heti parempia kuin kesäisen aurinkoisen päivän aikana ja lisäksi maaston eri värit tuovat kuviin ihan erin tunnelman. Vettäkin on tänä vuona satanut niin vähän ettei ole sillä huonolla verukkeella edes jäädä kotia löhöämään.

26.9.2017

Vinkkejä road tripille Norjaan

Aika monen suusta olen saanut taas kesälomani jälkeen kuulla kuinka mukavaa olisi päästä (taas) käymään Norjassa. Voin vakuuttaa, että se kannattaa. Norjaan lähteminen ei nimittäin vaadi suurempia rahallisia säästöjä, ei välttämättä tarvitse hirveänä reissua ees suunnitella, mutta ripauksen seikkailumieltä reissuun tarvitsee. Meiltä täältä Pohjois-Suomesta Norjaan on entistä helpompaa (joillekin jopa päivittäistä), mutta etelämpänä asuvalle myös helppoa jos vain jaksaa autossa istua vähän enemmän.

Olen nyt kahtena peräkkäisenä kesänä suuntanut loman alkupäässä heti Pohjois-Norjan suuntaan, joten vain siltä pohjalta olen näitä vinkkejä kerännyt mieleeni. En siis ole mikään vanha konkari, mutta silti muistan miltä tuntu ekaa kertaa lähteä Norjaa kiertelemään autolla.








Matkaan kuluva aika. Älä katso Norjan kartaa samalla tavalla kuin Suomen karttaa (Oulusta Ylläkselle suora tie, arvioitu aika n. 4 tuntia). Norjassa nopeudet ovat hitaampia, kyliä varmaan joka 10km välein ja tiet ovat suurimmaksi osaksi hyvin mutkaisia ja mäkisiä. Esimerkiksi kun katsoo Alta Tromssa väliä niin kartaltahan se näyttää siltä, että kaupungista toiseen hurautetaan lyhyessä ajassa, koska ne ovat niin lähellä toisiaan. NOT. Maata pitkin matkaa tulee google mapsin mukaan 439km eli 6h 32min. Kahta lauttaa käyttämällä matkan pituudeksi tulee 309km ja arvioitu aika 5h 56min. En oikein luottaisi noihin aika arviohin jos ei sitten ihan täysiä pääse paahtamaan väliä.

Lautat lyhentämään reittejä. Suomessahan me saamme (kai) nauttia ilmaisista lautoista suuntaan jos toiseen, mutta Norjassa ei taida tämmöistä mahdollisuutta olla. Näiden hinnat myös vaihtelevat tosi hurjasti ja lauttojen aikataulut saattavat olla hämärän peitossa, kun infopisteitä ei ole eikä minkään sortin infotauluja näy lauttojen lähellä missään. Viime kesänä ajelimme Jäämeren rannikoa pitkin Berlevågin kylään ja suunnittelimme menevämme lautalla toiselle nimelle Mehamnin kylään. Camping alueelta kyselimme hintoja ja hinta taisi pyöriä siinä 150e tienoilla. Päätimme suosiolla ajella kyseiselle niemelle.





Millä kulkuvälineellä matkaan? Tämähän on täysin makuasia ja varmana kaikki vaihtoehdot ihan käypiä, mutta koska asuntoautoa ei valitettavasti omisteta (se olis mun mielestä paras vaihtoehto) niin nyt ollaan molempina kesinä pakettiautolla kuljettu. Hellu on rakentanut pakettiautoon välikerroksen. Alapuolella sälilytetään kaikki tavarat: laukut, muonat, keittimet, grillit, retki-istuimet, kalastusvälineet jne. Kerroksen yläpuolella kuljetetaan matkan aikana molemmille pyörät ja yön ajaksi ne nostetaan ulos  ja levitetään patjat paikoilleen ja aloitetaan koisimaan. Jos ei pysähdytä missään erikoisessa paikassa syömässä eikä muonan valmistus ulkona nappaa niin retkikeittimellä pystyy hyvin myös meidän "sängyllä" tekemään ruokaa (siis ilman patjoja ja makuupusseja). Pakettiautoon mahtuu hurjasti tavaraa mukaan, mutta päästään myös yöt nukkumaan paksuilla patjoilla eikä tuulikaan pääse autoon niin pahasti kuin teltan sisälle.

Camping -alueet. Riippuu tietenkin millä alueella kulkee, mutta itselle on ainakin jäänyt sellainen kuva, että camping alueita Pohjois-Norjasta löytyy kiitettävästi eli niistä ei hirveänä tarvi stressata. Aina me ei niihin mennä, koska pakettiautolle on suht helppo löytää paikka mihin parkkeerataan ja jäädään yöksi. Kunhan ei ole minkään ison tien varressa. Kartanlukijana olenkin oppinut kärkkymään pikkuteitä, koska sieltä monesti on löytyneet parhaimmat yöpaikat ja vielä ilmaiseksi. Peseytymisen vuoksi sitten suuntaamme camping alueille ja niissä on hyvä olla 10kr kolikot, koska muuten ei suihkuun pääse 3 tai 5 minuutiksi peseytymään. 10kr kolikoita olisin kaivannut enemmän, koska eräässä paikassa lämminvesijako meni sekaisin, vaikka en ollut kuin 1 minuutin kerennyt suihkussa olemaan ja sainkin shampoot ja saippuat pestä iholtani jääkylmässä vedessä.

Lämmin vaatetus. Lämpimälle kelille totta kai kannattee myös varautua ottamaan vaatetta, mutta harvoin sitä kesälomalle muistaa toppavaatteita kaivaa kaapista mukaan. Tämän virheen opin kantapään kautta, koska ekalla reissulla otin vain villavaatteita ja tuulitakkeja mukaan ja olinkin ihan jäässä yötä päivää jäämeren rannalla. Sillä reissulla ei aurinkoa muutenkaan näkynyt ja koleaan ilmaan lisää vielä jäätävän pohjoistuulen niin kyllähän se kylmyys meni luihin ja ytimiin. Tänä kesänä otinkin pitkän toppatakin mukaan. Päivät olivat suurimmaksi osaksi tosi nättejä ja lämpimiä, mutta iltaisin olen aina kylmissäni niin silloin oli mukava vetää vielä toppatakki yhdeksi kerrokseksi niin eipä enää tullut kylmä. Tämä siis juuri niillä hetkillä kun tehdään iltapalaa tai kävellään hetki paikkoja kierrellen ennen nukkumaan menoa.



Kaikille kaikkea. Tää varmaan on yleinen hyvä sääntö kaikille reissuun lähtijöille: tehdään selväksi mitä kukin haluaa tulevalta reissulta. Norja tarjoaa paljon eri puitteita, mutta erityisesti se tarjoaa upeita maisemia, hyviä kalapaikkoja kalastajille ja retkeilijöille paljon vaellusreittejä. Sovun säilyttämiseksi kaikki joustaa ja nauttii yhteisestä matkasta. Jos löydetään hyvä kalapaikka niin siinä myös ollaan sitten hetki, että kalastaja pääsee nauttimaan myös reissusta. Näinä hetkinä minä vain nautin maisemista, lueskelin kirjaa ja fiilistelin omaa lomaani. Jotkut voivat tehdä sen aurinkorannalla, mutta minulle sopii aivan hyvin kallioinen ranta Jäämeren vieressä. 

Reissussa on myös hyvä muistaa pysähtyä tarpeeksi useasti eikä vain paahtaa menemään koko matkan ajan. Pysähdykset tuovat mukavaa vaihtelua matkaan, mutta on myös mahdollista että paikasta löytyy jotain erikoista. Norjassa nimittäin riittää koluttavaa oikeille seikkailijoille!

Onko sinulla vinkkejä Norjan reissuun tai yleensä autolla matkustamiseen?