Päivä Salzburgissa

Palataanpas aikaan, kun vielä oli lämmintä ja aurinko paistoi koko päivän. Eritoten aikaan, jolloin ihastelin päivästä toiseen maisemia ja kaupunkeja, imin itseeni kaikkea tietoa Itävallan perinteistä ja kulttuurista. Reissuun, josta en osannut odottaa mitään, mutta josta tuli mieleenpainuvin reissu ikinä. Ja päivään, jolloin pääsin tutustumaan minulle hyvin tuntemattomaan kaupunkiin Salzburgiin.

Myönnettäköön, että ennen Itävallan reissua en ikinä ennen ollut rekisteröinyt päähäni mikä on Salzburg, millainen se on, mitä siellä on ja mistä sen kartalta edes löytää. Matkaoppaani sitten kehotti meitä tutustumaan kaupunkiin enkä yhtään ihmettele miksi. Sehän oli aivan mahtava kaupunki! Nähtävää riitti eikä yksi päivä oikeastaan edes riittänyt sen kokonaisvaltaiseen ja syvälliseen tutkimiseen. Mutta kyllähän me niin paljon kuitenkin kerettiin näkemään ja kokemaan, että huh huh..

Päivähän lähti sillä käyntiin, että hypättiin hyvissä ajoin aamua Linzistä junaan ja matkattiin Salzburgiin. Salzburgissa päätettiin heti säästää vähän jalkoja ja hypätä paikallisbussiin ja matkata sillä lähemmäs vanhaa kaupunkia. Se oli ensin nähtävä. Aamulla kaduilla ei ollut paljoa vielä edes porukkaa ja kadut vaikutti mukavan idyllisiltä. Päätettiinkin heti sitten poiketa munakauppaan, joka ehdottomasti houkutteli vain ihastelemaan kaupan sisältöä. Kaikki munat olivat käsintehtyjä, mutta ei niitä silti raaskinut ostaa. Laukkuun tungettuina ne olisivat viimeistään kotimatkalla musertuneet palasiksi.

Heti ensimmäisenä olikin tarkoitus sännätä Hohensalzburgin linnoitukseen, kun arveltiin, että päivemmällä se olisi tuupattu täyteen muita turisteja. Nousu kukkulalle... Se ei ollu helpoimmasta päästä, mutta kyllä sinne nuorilla, reippailla koivilla hyvin pääsi. Eikä helle ollu vielä niin paha kuitenkaan.

Linna sisältä ei ollut mitenkään erikoinen. Suurin osa huoneista oli tyhjillään eikä siellä mitään kullalla koristeltuja tauluja näkynyt. Melko simppeli paikka. Mutta näkymät linnasta vuorillepäin oli mukavat. Erittäin mukavat. Harmi vain että aamupäivästä pilvet olivat sen verran alhaalla että peittivät vuorten huiput. Mutta kokonaisvaltaisen kuvan niistä ainakin sai... Aika massiivisen kokoisia verrattuna pienen pieniin taloihin.

Salzburgin katedraalissakin käytiin pyörähtään. Opastetulle kierrokselle ei menty, joten vaikea sanoa olisiko kuinka paljon enemmän katetraalista nähty ja olisiko sieltä tullut paljon uutta informaatiota. Suoraan sanottuna mua ei hirveänä kiinnostanutkaan. Päivän aikana olisi niin paljon kaikkea muuta nähtävää, että katedraalit jää toissijalle.

Katedraalin jälkeen päätettiin ensin vähän kävellä ja ihailla vanhaa kaupunkia. Sattumalta sitten törmättiin Mozartin synnyinkotiin. Ensin vain ihmettelin että mitä ihmiset olivat kokoontuneet keskelle katua, katselivat ylös ja räpsivät samalla kuvia. Aih, Mozartin synnyinkoti.. Jassoo! Pari kuvaa siitä ja matka jatkui... Sitten alkoi nälkä jo niin pahasti kurnimaan että oli pakko etsiä ruokapaikka. Suurin osa paikoista mihin yritettiin olivat jo niin täynnä ihmisiä tai ruoka oli vähän omituista. Eih, ei hyvää ruokapaikkaa ei sitten mistään. Lopulta sitten päädyttiin vähän erikoisempaan ravintolaan, jossa oli vähän kaikkea tarjolla. Mutta jonoa siellä ei ainakaan ollut.

Kenellä on nälkä?

Reissuissa on kyllä aivan liian yleistä, että unohtaa syödä tarpeeksi useasti. Sitten käy näin miten kuvassa näkyy... Nälkä on ihan sietämätöntä ettei järki enää leikkaa eikä kuule tai näe enää mitään muuta kuin ruuan. Kiitokset matkaoppaalleni, kun hän tässä vaiheessa alkoi ihmettelemään miten uskalsin simpukoita tilata ruaksi. Vähän samalla pelotteli ja kertoi kauhutarinoita ihmisistä, jotka ovat menneet meräneläviä syömään ulkomailla. Kyllähän siinä syödessä vähän alkoi ruoka jänskättää eikä sitä tullut ihan niin ähkyyn vedettyä mitä olisi voinut. Onneksi. Onneksi ei myöskään matkaoppaan kertomat kauhutarinat käyneet toteen ainakaan minulle. Viuh, mikä helpotus! :D

Ruuan jälkeen olo oli hyvä ja jaloissa oli taas virtaa. Lähdettiin pikku hiljaa maleksimaan kohti Mirabellan palatsia, välillä esimerkiksi munkkiluostarin pihalla pyöriskellen. Melko uskonnollinen kaupunki kuitenkin. Mirabellan palatsin pihamaa oli todella kauniisti koristeltu kukkaistutuksilla ja patsailla. Puutarhassa soittelivat Mozart musiikkikoulun oppilaat eikä näkymät linnalle olleet yhtään hullummat.

Palatsin jälkeen lähdettiinkin sitten vain haahuilemaan summittaisesti eteenpäin. Päädyttiin taas menemään toiselle puolelle jokea, käytiin terassilla juomassa kahvia (ihmetyyppi joka juo helteellä kahvia!?!) ja syömässä jäätelöä. Terassi oli hieman täynnä, joten päädyttiin yksin liikkuvan saksalaismiehen pöytään istumaan. Aluksi puhe sujui pelkäksi saksaksi, joten minä olin hiljaa ja mussutin jäätelöä. Lopulta kieli vaihtui englantiin ja pääsin osallistumaan keskusteluihin. Päästiin esimerkiksi sivistään kyseistä herraa, että Suomi ei ole Saksan naapurimaa.

Sitten päätettiin taas kiikkua kukkulan päälle. Saksalaisherra oli kehottanut käymään vilkaisemassa paikan ja kyllä kannatti. Näkymät kaupungille oli ensiluokkaista ja oma pieni idyllinen maalaismaisema toi mukavaa vaihtelua kaupungin hälinään.

Tässä vaiheessa matkaoppaani alkoi selailemaan puhelimella juna-aikatauluja. Oltiin aiemmin katsottu, että junia menisi vielä pitkälle iltaa, mutta tarkemmin katseltuna juuri tiistaina viimeinen juna Linziin oli lähdössä puolen tunnin päästä. WHAAT?!? Siinä sitten punnittiin, että onko meillä mitään mahdollisuuksia, vaikka juostaisiin tuhatta ja sataa, keretä junaan. Minä olin ehdottomasti sitä mieltä, että pitäisi ainakin yrittää vaikka juna-asema oli yli 3km päässä. Ou nou...

En edes laskenut kuinka monet portaat piti laskeutua, että päästiin kukkulalta alas. Sen jälkeen olikin rivakkaa juoksua keskellä Salzburgin keskustaa. Junaan päästiin ja kerettiin jopa 10 minuuttia junassa olemaan ennen lähtöä. Arvata vain saattaa mitä tapahtuu Suomineidolle, joka joutuu juoksemaan täysiä 20minuuttia 25 asteen helteessä... Pikku porsashan junassa helotti ihan punaisena ja hiki virtasi ihan joka paikassa.

Hyvästit heitettiin Salzburgille ja olin ehdottomasti sitä mieltä että jonain päivänä vielä uudestaan. Mutta sen päivän kommellukset eivät vielä siihen loppuneet, vaan Suomi-neidot olivat taas hieman pulassa. Nimittäin molemmat oltiin jo melko uupuneita Salzburgin 14h kiertelystä, niin satuttiin jostain kumman syystä menemään meidän pysäkki ohi. Siinä kun Linzistä juna oli lähdössä niin tajuttiin, että oli jo liian myöhäistä.

Miten sitten seuraavalta pysäkiltä taas takaisin Linziin? No katoppakö, nuori konduktoorimies tuli kysymään että eikös teidän pitänyt jäädä Linzissä pois. Sitten mun matkaopas vaihtoi saksankielen englatiin, alkoi blondeja hiuksiaan haromaan, räpytteli pitkiä ripsiään ja alkoi oikein sievästi selittämään tilanteen.
- No niinhän meän pitiki jäähä Linziin, mutta ko mentiin vahingossa ihan siutti. Nyt me ollaan ihan hukassa!
- Olettako ihan tosissas?
- Joo, joo! Millähän ihmeellä me päästäis takas seuraavalta pysäkiltä?
- Meidän firman junia ei ole enää tietääkseni sinnepäin menossa, mutta voin vielä käydä asian varmistamassa.
- No voih, olisi niin ihanaa jos päästäis vielä takasin Linziin tänäpäivänä. Blondi räpytteli.

Haha.. No ei ihan näin keskustelu mennyt, mutta tilanne oli katsojan silmästä ehdottomasti koominen. :D

Pian konduktööri pyyhälsi takaisin virne naamallaan ja selitti että sieltä olisi tulossa viimeinen juna, johon me voitaisiin hypätä jos oltaisiin nopeita. Juna nimittäin saattaisi joutua hieman meitä odottamaan. Mutta siis pääsisimme takaisin Linziin, kunhan vaan menisimme myös oikeaan vaunuun ja näyttäisimme matkalippumme toiselle konduktöörille. Kyllähän me vuolaasti kiittelimme tästä avusta. Lähestyessämme seuraavaa pysäkkiä sama konduktööri tuli meidät opastamaan oikeaan kohtaan junassa, että voisimme suoraan syöksyä seuraavalle laiturille ja oikeaan vaunuun. Ettei junan tarvitsisi meitä pitempään odotella.

Junan pysähtyessä hypättiin junasta ulos ja huomattiin että konduktööri oli tullut toisesta vaunusta ulos katsomaan, että Suomi-neidot varmana menisivät nyt oikeaan junaan. En kyllä meinaa vieläkään uskoa, että Suomessa olisi mahdollista saada tuollaista palvelua VR:llä. Vielä että päästiin takaisinpäin menemään samalla lipulla, kun Salzburg-Linz välinen matka. Täytyy siis ehdottomasti antaa täydet kympit Westbahn junien konduktööreille asiakaspalvelusta.