Kesängillä päätettiin lähteä siskon ja siskon miehen kans pyörähtään ihan siitä ilosta kun oli niin upea ilma eikä päivän aikana oltu oikein mitään saatu aikaiseksi. Miksipä siis ei pieni iltalenkki kesängin huipulle. Tätä reissua ennen olin juuri käynyt kesängillä viimeeksi lumikengillä pyörähtämässä ja kovasti halusin nähdä miltä se näyttää keskikesän aikaan.
Mainitsin retkikunnalle, että ensimmäinen nousu (pirunkuru) on aika jyrkkä ja suht kova, mutta sen jälkeen kävely helpottuu ja loppu on pelkkää nautiskelua. Kannoin vaatteet ja juomat, mutta silti sain välillä perältä kuulla pientä kitinää. Lyhyeksi kitinä kuitenkin jäi, koska nousu loppui lyhyeen.
Muutosta on tapahtunut kahden kuukauden aikana tunturin maastossa. Mielestäni nuo keväiset maisemat ovat hengästyttävän upeat, mutta kesällä tuntureista huomaa niiden karuus. Pelkkää kivikkoa. Kulkeminen on myös paljon hitaampaa verrattuna kevään hankikeleihin.
Mutta onhan tuo nyt mukavampaa ja vaihtelevampaa kuin asfaltilla kävely!
Voi, voi... Olispa mulla järkkäri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)