20.4.2017

Lappilaisen arkipäivä




Multa monesti kysytään, että miten saan ajan kulumaan Lapissa tai mitä mie sielä ees teen vapaa-ajallani. Eihän siellä ole mitään. Nuo kysymykset aina kerta toisensa jälkeen hieman ihmetyttää ko mie en ole ikinä tuntenu Lapissa oloani tylsäksi tai että mie en tietäis mitä mie tekisin. Niinpä mie aattelin kertoa mitä mie tehen töitten jälkeen tai ylipäänsä silloin ko molen Lapissa.

Töitten jälkeen mie ensten ruukaan vähän syöpästä. Tiistaina mie pakkasin reppuun kameran ja tinalankakorut ja menin ulos. Laitoin jalkaan lumikengät ja aattelin etten mie varmaan ole ko tunnin ulkona ko käyn vähän koruista näpsäsemässä kuvia. Kävelin väylän poikki Ruottin puolelle ja löysin kaatuneen kelopuun ja siinä mie innostuin enemmän ko vain vähäsen kuvaamaan. On nuo kelopuut kyllä niin kauniita. Sitten mie jatkoin matkaa ja rämmin päättömästi menemään tietoakaan määränpäästä. Oli vain niin hauskaa ko hanki ei upottanu ollenkaan ja mettässä kulkeminen oli niin paljon helpompaa ko esimerkiksi kesälä. Sitten ko mie tulin kotia niin kello oliki jo puol yheksän eli olin melkein kolme tuntia ulkona pyöriny. Olin jopa vähän miettiny että olisin vielä pitemmän reissun käyny, mutta ko nälkä iski niin piti tulla takasin kotia. Sitten tunnin ajan neuloin koruja ja kattoin samalla telkkaria.



























































Keskiviikkona mie taas ensten vähän syöpäsin. Silloi syöpäsin vähän enemmän ja tuli vähän ähky olo niin hääty ootella, että vatta laskettuu ennenkö lähtee hiihtään. Niinpä mie siivosin, vaihetin verhoja ja lakanoita. Sitten mie lähin käymään hiihtämässä. Oli aivan ihana hiihtokeli ja mie taas ihmettelin, että missä muut ihmiset on. Eläkeläiset ko käypii päivällä vain hiihtämässä niin latu on melko hiljanen ilta-aikaan. Mie pari tuntia melko hiljaseen tahtiin hiihtelin ja siinä tuli peräti 3 muuta ihmistä vastaan. Hiihon jälkeen mie kävin sitten saunassa, venyttelin ja muokkasin kuvia ennen nukkumaan menoa. Sängyssä taas mietin että olispa ollu mukava vielä keretä käyä lumikenkäilemässä, mutta ei se auta ko jättää seuraavaan päivään.

Tänhään mie sitten kävin fysioterapeutilla näyttämässä tuota minun koipea, joka on ollu jo yli viikon kipeä. Niin sitä hierottiin, laitettiin akupunktioneuloja, laitettiin teipit ja ohjeistettiin jumppaamaan ja venyttelemään tuota kipeää jalkaa. Juoksukielto tuli ja hiihostaki pitäs ottaa taukoa ainaki tämä ilta. Liukkailla hiihtokeleillä ei suositeltas ollenkaan hiihtämään ennen kuin jalka olis kunnossa. Voihan rähmä. Tuon jälkeen kävin ruottin puolella kaupassa ja sieltäkö tulin kotia niin ruoka oli valmis. Nyt vähän haaveilin että lähtisin tuonne sakeaan räntäsateeseen lumikenkäileen. Ei se sitä multa ainakaan kieltäny.

Huomenna mie haaveilin ajelevani Äkäslompoloon töitten jälkeen ja sielä voisin käyä kattomassa urheiluliikkeistä ensin alennuksia ja sitten lähtisin hiihtämään pitemmän lenkin. Ens viikolla en ole enää hiihtämässä, joten toivotaan että tuo jalka nyt tuon reissun ees kestäis. Lauantaina taas ajattelin lähteä käymään tunturissa laskettelemassa ja sunnuntaina häätyy suunnata jo kohti etelää. Enköhän mie sielä peräti perjantaihin asti malta olla ko tulen vappua sitten tänne taas viettään.

Eihän mulla täälä aika kulu milhään... Mulla aika lentää!

18.4.2017

Pääsiäisloma Areenan parissa

Hei! Mites teillä meni pääsiäinen? Täällä pääsiäinen ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Tiistaina vasen jalka kipeytyi sen verran pahasti asfaltilla juoksusta ja rankasta salitreenistä ettei jalalla kävely tuntunut enää yhtään hyvältä. Eikä kipu hellittänyt pääsiäisen lähestyessä, joten menetin toivoni rankoista hiihtotreeneistä ja pitkistä lumikenkäreissuista tunturiin. Fakta oli se, että nyt oli levättävä jalan vuoksi. Perjantaipäivä meni vielä hyvin yhdellä jalalla lonkutellen pilkkikisoissa ja kaveriakin kerkesin moikkaamaan illalla, mutta sitten yön ja seuraavan päivän ramppasin vessassa ämpäri kourassa ja edelleen yhdellä jalalla lonkutellen. Olin todennäköisesti saanut noroviruksen siskon tytöltä ja se vei mut sänkypotilaaksi koko lauantaiksi. Kuumekin nousi juuri 38 asteeseen ja olo oli todella voimaton.

Lauantai siis meni ihan rehellisesti sängyssä. Selässä ja niskassa makaaminen alkoi välillä jo tuntumaan niin pahalta, että pakko oli välillä nousta ylös, mutta muuten en noussut sängystä ylös lainkaan. Jalalle tilanne oli tietenkin mitä parhain, koska en varmaan muuten olisi malttanut jaksaa vain levätä jalan vuoksi. Nyt kun oli useampi vaiva päällä niin lepo oli ainoa tapa taltuttaa vaivat ja sairaudet.



Nyt kun kerrankin oli lupa vain maata ja olla, niin tuli selattua hyvin Netflixin ja Areenan tarjonta läpi. Olen viime syksystä asti ollut Netflixin asiakas ja olen ollut melko tyytyväinen tarjontaan, mutta koska lempisarjoilleni ei tunnu millään tulevan uusia kausia eikä tarjonta mielestäni päivity ainakaan minulle sopivammaksi olen miettinyt tilauksen päättämistä. Areenasta tuntuu tällä hetkellä löytyvän paljon mielenkiintoista katsottavaa ja lauataina löysinkin kolme uutta suosikkiani.

Nuori nainen, joka hetken mielijohteessa liittyy Britannian armeijaan ja pian löytääkin itsensä Afganistanista lääkintämiehenä naisena. Tää on ehdoton suosikki, mutta koska kyseessä on Areena niin nyt tuota sarjaa ei enää pääse alusta asti katsomaan kun ensimmäinen jakso on jo piillotettu. Uusia jaksoja taas saa odottaa aina viikon verran eli aina maanantaisin kello 21.00 tulee uusi jakso.

Kertoo norjalaisista tytöistä/naisista jotka enimmäkseen yksin vaeltavat ja moni heistä on jättänyt opiskelut ja työt kesken että ovat päässeet vaeltamaan Skandinavian erämaihin. Yksi tytöistä on Tonje Blomseth, joka lähti talvivaellukselle yksin koiransa kanssa useammaksi kuukaudeksi. Taitaa myös olla Norjassa nykyään jonkin sortin julkkis, kun instassa on n. 43 tuhatta seuraajaa. Muistaakseni löysin tämän sarjan ensin syksyllä Areenasta, mutta silloin näin vain viimeisen ja toiseksi viimeisen jakson, joten nyt on ensimmäinen katsottu ja enää toinen jakso katsomatta.

Sarja kertoo Englannin kuningattaresta Victoriasta. Näitä sarjoja ja elokuvia kuninkaallisista tietenkin riittää, mutta mielestäni tämä sarja on ainakin 2 jakson verran minut koukkuun saanut, joten varmaan tulen tämän kyllä loppuun asti katsomaan.

Vaikka Netflixin valikoima onkin alkanut jo tympimään, niin kyllä Areenan kankeus tympäisee vielä enemmän. Silloin kun olisi aikaa katsoa vaikka koko sarja läpi niin kaikkia jaksoja ei ole saatavissa tai sitten kun löydät jonkun hyvän sarjan niin ensimmäiset jaksot ovat jo piilotettuja. Onneksi Avaran luonnon jaksoja löytyy aina kiitettävästi ja jotain kivoja tuntemattomia dokumentteja, joita ei todennäköisesti mistään muualta pääsisisi seuraamaan.

Sunnuntaina kävin kyllä sitten jo pilkillä (voitin arvonnoista miesten hiustenleikkuukoneen - jee?!) ja maanantaina olo oli huomattavasti parempi. Uskalsin jopa käydä 10km hiljalleen hiihtämässä ja n. 4 tuntia pilkillä auringosta samalla nauttien. Ei siis ihan hirveä pääsiäinen kuitenkaan, mutta ei ihan sellainen mitä olisi voinut toivoa.

Sattuiko kenelläkään muulla pääsiänen menemään sänkypotilaana? Onko mikään noista sarjoista vielä tuttu teille?

12.4.2017

Pallas vs. Ylläs




Pääsiäinen lähestyy ja nyt on hyvä aika muistuttaa aurinkoisista kevätkeleistä ja mahtavista hiihto ja laskettelu mahdollisuuksista. Vaikka monessa paikassa Suomea lumi on jo historiaa niin silti Lapissa lunta riittää kiitettävästi ja maukkaimmat laskettelukelit ovat juuri nyt menossa. Aurinkoa ja lunta - takuuvarma panda rusketus! Näinpä ajattelin vähän verrata Ylläksen ja Pallaksen eroja laskettelun suhteen. Molemmat ovat niin erilaisia, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoisia.

Yllä olevat kuvat on otettu Pallaksella hiihtolomien aikoihin. Pallaksella kausi alkaa vasta helmikuun 8 viikolla, koska tunturissa on vain puhdasta luonnon lunta eli rinteitä ei ollenkaan lumetettu. Rinteet ovat osaltaan mukavan loivia ja melko leveitä, joten jos oma laskettelutaito arvelluttaa niin Pallaksella sitä on hyvä harjoitella. Pallaksen rinteistä löytyy mukavia laineita. Tästä tykkäsin myös, koska en kuulu niihin jotka tykkäävät syöksyllä laskea rinteet alas. Pallaksella rinteiden lukumäärä pystytään laskemaan kahden käden sormilla, mutta pisin rinne oli lähes 3km pitkä. Vaikka rinteitä ei Pallakselta paljoa löydy niin silti Pallas tuntuu olevan loistava paikka niille jotka haluavat päästä laskemaan myös rinteiden ulkopuolelle.

Me ostettiin pelkästään 3 tunnin lippu, joka osottautui ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Kaikki rinteet kerettiin tuossa ajassa käymään hyvin läpi ja kahvikupit mini-mini rinnekahvilasta ostamaan. Kylmä tuuli ehkä hieman vaikutti omaan viihtymiseeni, jonka vuoksi 3 tuntia oli juuri sopiva. Pallaksen vahvuuksia on kuitenkin lyhyet jonot, rinteiden hyvä laatu ja helppous ja ennen kaikkea maisemat. Vau. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

























Ylläksellä ei tullut paljoa näpättyä kuvia, mutta ilta-auringon värittämää taivasta oli huipulta makeaa katsella. Ylläksellä oli hiihtolomien aikaan huomattavasti enemmän ihmisiä, mutta onhan siellä myös paljon enemmän rinteitä ja hissejä. Muistaakseni rinteitä Ylläkseltä löytyy yli 70 rinnettä ja hissejä varmaan 25, joten kyseessä on eri tason laskettelupaikka. Gondoli pyörii nopeaan tahtiin ja sisälle mahtuu 8 henkilöä kerralla, joten vaikka jono näyttää pitkältä niin yllättävän nopeasti se koko ajan kulkee eteenpäin.

Ylläksellä mie olen oppinu laskemaan ja sielä olema kläppinä perheen ja koulun kesken aina käyneet laskemassa. Ylläksen rinteet osaan ulkoa ja joka vuosi tulee ne mun suosikki rinteet ainakin useampaan kertaan koluttua. Eri rinteitä laskiessa ja paikkoja tutkiessa menee kyllä useampi päivä, että alkaa tuntumaan että näitä rinteitä on nyt tarpeeksi laskettu. Lisäksi lähellä olevat monipuoliset kahvila- ja ravintolapalvelut kruunaa päivän rinteessä. Kuitenkin hiihtolomien ja pääsiäisen aikaan tunturi täyttyy ihmisistä (hyvä Ylläkselle), mutta itse taas tykkäisin vähän rauhallisemmasta ihmismäärästä. Tämä sen vuoksi, koska jos haluat laskea kapeita rinteitä ja sinne on sattunut useampi muukin niin laskettelu on semmosta ihmisten väistelyä enemmän. Rinteeseen mahtuu niin monen tasoita ja kokoista laskijaa, että jos olet niitä jotka joutuu ohittelemaan muita niin se käy aika raskaaksi, kun yrität aina jonku ohi mennä, mutta kun edessä oleva saattaakin tehdä äkkinäisen liikkeen yllättäen. Paljon siis jarruttelua ja nopeita käännöksiä tiedossa. Mutta hiljaisempana aikana tätä "ongelmaa" ei juurikaan huomaa ja rinteissä on tilaa kaiken kokoisille ja karvaisille ihmisille.

Vaikeahan näitä kahta on lähteä vertaamaan ja sanomaan kumpi olisi parempi: Pallas vai Ylläs vaiko Ylläs vai Pallas. Molemmista tykkään ja molemmissa kannattee käydä.

Onko Pallas ja Ylläs teille tuttuja laskettelukeskuksia? Kummasta tykkäätte enemmän?

6.4.2017

Minä ystäväkirjassa


Nyt tulee vähän erilaista päivitystä. Aattelin tämmöstä hauskaa hömppää kokeilla ja nähä uppoaako kehenkään.  Kuvat on otettu muutama viikko sitten Aakenustunturin päältä.

Nimeni on... Janika.

Pienenä olin varma että minusta tulee... Poliisi. Ainakin 4. luokalla maalasin taulun johon piirsin lempieläimeni eli leijonan ja minä tulevaisuuden ammatissani eli poliisina.

Kolme parasta piirrettä minussa on... huomaavaisuus, luonnosta välittäminen ja suunnitelmallisuus.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu... parantaa kuntoa, lähteä nauttimaan hyvistä hiihtokeleistä ja lumisestä keväästä pohjoiseen ja tyhjentää kaappeja ylimääräisestä tavarasta niin kuin joka kevät tykkään tehdä. 




Suosikkikaupunkini on... Ei mulla taida olla sellaista. Toisaalta jokainen kaupunki on niin samanlainen ja toisaalta niin erilainen. En vain ole kaupunki-ihmisiä.

Suosikkipaikkani on... Tunturit, Kilpisjärvi, Muonio... Salaa välillä haaveilen asuvani Kilpisjärvellä, mutta se on sellainen haave etten tiedä tulenko koskaan toteuttamaan.

Suosikkibiisini tällä hetkellä on... Antti Tuisku - Rahan takii & Martin Garrix - Scared to be lonely & JVG - Sitä saat mitä tilaat.

Suosikkiruokani on... Tortillat, Sushi, medium- pihvi (nauta, poro, hirvi) ja erilaiset puurot. Lapsena suosikkiruokani oli yksinkertaisesti puuro. Eikä se ole näköjään vieläkään hävinnyt. Kaurapuuroa tulee melkein joka päivä syötyä, mutta manna-, riisi- ja ohrapuurot on parhaimpia jos niitä joskus viitsisi vain tehdä.

Suosikkijuomani on... Vettä juon ylivoimaisesti eniten, mutta Coca-Cola Zeroa ja appelsiinimehua hamuilen aina. En kuitenkaan niitä juo useasti, koska haluan pitää hampaani kunnossa. Maitoa taas lipitän hyvin vaihtelevasti. Joskus menee melkein litra päivässä ja joskus se litra vanhentuu kaappiin.

Suosikkisarjani just nyt on... Innostuin hiihtolomalla jatkamaan Orange is the new black sarjan katselua. Taisin päästä neloskaudelle kun inspis taas lopahti. Eilen ylellä alkoi Viktoria -sarja joka ainakin vaikutti mielenkiintoiselta. Perustuu siis kuningatar Viktorian elämään. Lisäksi pyrin aina katsomaan Vuosia nuoremmaksi, jos kotona satun silloin olemaan. En kuitenkaan jaksa netistä sitä etsiä jos se jää näkemättä.

Suosikkisovellus puhelimessani on... Whatsapp, Instagram, Maastokartat ja Spotify. Insta taitaa olla eniten käytetty ja se on selvä akun kuluttaja. Whatsappi ja Spotify kulkee rinta rinnan, koska kuuntelen spotifystä musiikkia joka päivä. Pitäs varmaan hommata se premium versio niin ei tarttis mainoksia kuunnella.







Mitä pakkaat mukaan matkalle? Kaiken tarvittavan. Jos siis lähden kaupunkimatkalle niin silloin yritän mahdollisimman vähän pakata, että laukussa olisi tilaa ostoksille. Silloin kun lähden koti-kotona käymään niin pakkaan paljon harrastevälineitä ja -vaatteita mukaan. Meikit tällöin jäävät useasti laukusta.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Nautin hiljaisuudesta tai katon netflixiä. Silloin kun hellu on kotona niin se monesti laittaa töllön päälle mutta ei silti sitä kato. Eilen esimerkiksi sain hellun lähtemään yksin sivakoimaan Sankivaaraan ja mie sanoin käyväni lenkillä hiihdon sijaan kun epäilin kuinka hauskaa on sohjossa hiihtää. Ensiksi vain kuuntelin kämpän hiljaisuutta ja sitten aukaisin koneen ja ajattelin ensin laittavan tori.fi sivulle tavaraa myyntiin. Eksyinkin netflixin puolelle ja katoinki jonku hömppä leffan joka olikin ihan hyvä. Leffan jälkeen suuntasin lenkille ja silloin just hellu tuli kotia ja ihmetteli että enkö vieläkään ole käyny lenkillä - mitä solet sitten koko ajan tehny? Heh heh.

Viimeisin sisustusostoksesi? Verhot ja tyynynpäälliset. Kärkkäisen sikapäiviltä löytyi Vallilan tuotteet puoleen hintaan niin kyllähän sitä tiesi miten siinä kävisi.

Paras tapa tuhlata 50 euroa... Ostaa jotain suomalaista, lähellä tuotettua ruokaa. Tukea paikallista. Saada siinä samalla kaapit täyteen hyvää sapuskaa ja pitää huolen että tulevaisuudessakin saan syödä suomalaista ruokaa.

Bravuurini keittiössä... Oisko sushit. Ainakin tykkään niistä kuin hullu puurosta, vaikka olen syönyt parempiakin susheja.

Perjantai-illan herkutteluja varten ostan kaupasta... Riippuu fiiliksestä. Varmaan 3 kertaa vuodessa tulee fiilis että nyt on punaviinin paikka. Silloin saattaa syynä olla työviikon kireys tai joku muu asia, joka on ärsyttänyt päässä koko viikon ajan. Useimmiten sen on kuitenkin jotain suklaista. Tai jäätelöä tai tacosipsit juustokastikkeella. Mutta harvemmin pelkkiä sipsejä. Ois jo perjantai!

29.3.2017

Kuka pimeässä vaeltaa






Kesä-aikaan ollaan taas siirrytty ja Lappi pieksee etelän valon määrällä taas mennen tullen. Oulusta 330km pohjoisemmaksi kun jo mennään niin tällä hetkellä siellä on päivänpituus 8 minuuttia pitempi. Ou jee.. Mutta niin. Mites tämmönen iltatorkkuja jaksaa enää yökuvia lähteä ulos kuvaamaan, kun pitää valvoa yli 10 asti iltaan ennen kuin on edes toiveita nähdä tähtitaivas tai revontulia! Hö. Vois sitä pimmeyttä vähän pitempään kestää. Ei vais - on se niin taas mukavaa herätä aamulla varhain kun on jo aavistuksen verran valosaa. Illalla taas kerkiää pitkiä hiihtolenkkejä tekemään eikä tarvitse pelätä pimeässä hiihtämistä. Ei siinä mitään vikaa muuten, mutta kun meinaa mennä rähmällensä kun tulee pikku kuoppia tai mäkiä maastossa joita ei hämärässä enää silmät huomaa.

Asiasta kukkaruukkuun - eli blogiin. Olen vähän innostunut silloin tällöin tekemään pikku ulkonäkömuutoksia blogiini ja olen ihan tyytyväinen ollut saavutuksiini. Uuden yläbannerin kans taiteilin sunnuntaipäivän ja siinä sivussa tein muutoksia sivubanneriin. Värimaailman halusin siniseksi eli lempivärini mukaiseksi. Tekstejä muokkasin niin että jotkut ovat isoilla kirjaimilla kirjotettu ja teksti olisi laidasta laitaan rivitetty. 

Lisäsin myös hieman blogin leveyttä ja ja sivubanneria kavensin, jotta saisin blogiteksteihin isommat kuvat laitettua. Vaaka-kuvat eivät ole ennen päässeet kunnolla oikeuksiinsa. Yritin sitten koodia muokkaamalla saada kuvat aina automaattisesti tasattua vasempaan reunaan eikä mun tarttisi jokaisessa blogipäivityksessä jokaista kuvaa erikseen vasempaan laitaan laittaa. Tässä kohdassa taisi joku vahinko sitten tapahtua, koska nyt en pysty vastaamaan kommenteihin suoraan. Pystyn kirjoittamaan kommentin, mutta se automaattiseti menee kommenttien viimeiseksi eli lukijoiden on vaikea huomata kenelle olen vastaukseni suunnannut. En edes ymmärrä miten olen onnistunut noita kommenttipohjia muuttamaan kun en mielestäni ole niihin mitenkään koskenut, mutta olisinko vahingossa jotain sitten poistanut. Siltä alkaa vähän nyt tuntumaan. Tämänkin moan hoksasin vasta viikko sen jälkeen, kun olin muutoksia tehnyt eikä muutosten palauttaminen enää onnistu. Voi elämän kevät että ihmistä voi turhauttaa näin pieni asia...

Pitäisi vissiin nyt laittaa iso pop-up ikkuna blogiin, että pieniä teknisiä ongelmia. Elkää peljetkö.

26.3.2017

Ampumahiihdon SM-kisat 2017

















Ampumahiihdon SM-kisat järjestettiin tänä vuona Oulussa, Sankivaarassa. En lukeudu niihin ihmisiin, jotka pitävät huolen että tulee kaikki hiihtokisat ja ampumahiihtokisat katsottua, mutta mielelläni niitä katselen jos aikaa sattuu löytymään. Oikeastaan ampumahiihto ja hiihto ovat pitkälti ainoat mitä kiinnostaa katsoa muulloinkin kuin MM-kisojen aikaan. Luin viikolla uutisista, että Mari Laukkanen ja Kaisa Mäkäräinen tulisivat myös kisoihin niin silloin viimeistään tiesin meneväni katsomaan kisoja. Kaksi kovaa Suomen mimmiä samalla iskulla - se on nähtävä.

Lähtöpaikan vieressä seisoskelin tunnin verran ennen huippujen lähtöä ja mietin niiden 19-vuotiaiden tyttöjen ja poikien paineensietokykyä - ei ihme jos alkaa vähän vapisuttamaan. Sitten kun tuli aikuisten sarjan vuoro niin ero oli huomattava jo heti lähdössä. Lähdötkin oli selvästi hiottu viimeiseen asti. Naisten kisa ei kovin pitkä ollut ja kuten arvata saattaa niin Mäkäräinen voitti kisan yli minuutilla toiseksi tulleeseen Mari Laukkaseen. Ihmiset ympärillä aina kannustivat Kaisaa ja Maria, mutta sääliksi kävi, kun kenellekkään muulle ei hurrattu. Sen verran noviisi olen ampumahiihtopuolella ettei muiden nimistä ollut tietoakaan.

Heti maaliin tullessaan Kaisa ympyröitiin ihmispaljouteen. Vaatteet juuri kerkesi välissä vaihtaan, kun nimmareiden, korttien ja kuvien otto alkoi ja jatkui pitkälle päivää. Minä jatkoin miesten kisan katsomista, mutta kun näin pienellä pojalla kädessä Kaisan kortin nimmarilla niin kyllä mullekin se sitten kelpasi. Perinteinen suomalainen ajattelutyyli oli, että en nyt kehtaa mennä Kaisaa ja Maria häiritsemään, mutta kyllähän tähdet olivat valmistautuneet pienten ja isompien fanien vastaanottoon.

Mukavaa kun tuollaisia tapahtumia järjestetään myös vähän pohjoisempanakin, että pääsee huippu-urheilijoita livenä näkemään ja toisaalta kannustamaan alueen urheiluseuraa. 10€ pääsymaksu ei mielestäni paha ole, kun ajattelen että jos se auttaisi paikallisia ampumahiihtäjiä etenemään huipulle. Suomalaista ampumahiihtoa ja hiihtoa voisin mielelläni enemmänkin kannustaa.