16.2.2018

Matkaväsymyksestä toipuminen lappilaiseen tapaan








Olin tammikuun pitkälti työreissussa Kaliforniassa ja talven kaipuu vain lisääntyi mitä kauemmin olin poissa pohjoisesta. Matkustaminen on mukavaa, mutta kyllä hiljainen ja puhdas luontokin on jotain aivan omanlaista. Mulla olikin sitten hirveä hinku päästä mahdollisimman äkkiä mettään. Niinpä heti ensimmäisenä kotiinpaluu viikonloppuna pakkasin päiväreppuun vähän evästä ja muutaman pikku halon puuvarastosta nuotiota varten. Pakkasta oli lauantaina -25 ja sunnuntaina -30, joten vaatettakin oli melko paljon tungettu pääle. Lumikengät pistin sitten jalkaan ja lasten lapion sidoin reppuun kiini ja lähin kotipihalta tallusteleen jään poikki ruottin puolelle. Väylän toisella puolella en silti pitkään viihtynyt, kun kävin vain muutaman kuvan napsimassa ja sitten palasin kotipihalle ja lähin mettän suuntaan tallustelemaan.

Suosin kelkan jäljillä kävelyä, koska se on vaan niin helpompaa. Mutta kun halusin löytää sen oman hyvän nuotiopaikan niin sain sitten hangessakin kävellä. Vaikka lumikengät olikin jalassa niin joulun jälkeen lunta oli tullut n. 30cm oikein hienoa puuterilunta, jonka edessä on lumikenkienkin nöyryttävä. Eli upoksissa en kävele, mutta saa siinä enemmän jalkoja nostella kuin normi metsälenkillä. Lisäksi näillä kengillä pitää enemmän ottaa painoa kantapäälle, koska siellä on enemmän kangasta joka pitää kävelijän hangen päällä.

Lapiointi hommissa hiki nousi pintaan ja teki mieli nakata karvalakki hankeen, kun kuumotti niin paljon, mutta olla kovalla pakkasella paljain päin ei olisi ollut fiksua. Nuotio roihahti iloisesti tuleen kuivista haloista ja tuohista, mutta melko vaisuina tuli palo ympäriltä hehkuvan kylmyyden vuoksi. Onnistuin kuitenkin teeveden keittämään lumesta (melko hiasta) ja kylmettyneen pullan lämmittämään nuotiossa. Sitten vain nautiskelin hiljaisuudesta ja upeasta ilmasta. Olisko parempaa tapaa toipua pitkästä työreissusta?

27.1.2018

Yhteiset harrastukset talvella





Taas mie sain jälleen kerran huijattua hellun mukhaan tuntuhriin joulun aikhaan. Huijata sitä tosissaan saapii ko vastassa on pilkkiminen. Huijaamisessa mie onnistun useimmiten vain silloin ko on kovia pakkasia. Ei silloin ole mukava pilkillä istua. Minusta on mukava, että met joskus yhessäki käymä tunturissa. Toisaalta mieki voisin useammin käyä pilkillä, mutta olen niin kylmän arka (liian paljon paikallaan oloa), että en mie kauaa viihtyis talvella pilkillä. Keväällä son mukavaa, kun aurinko lämmittää niin muutama välikerrasto riittää toppavaatteiden alle.

Vaikka meilä on yhessä mukavaa tunturissa, lumikenkäilyreissuilla tai patikointireissuilla niin hellu pakkaa olheen melkko malttamaton. Se haluais, että olhaan koko ajan menossa eikä turhaa pysäheltäs. Tämä "turha" pysähtely taas johtuu siitä, että mie pakkaan ottamhaan kuvia jos näen hyviä kuvakohteita. Hellu taas ei ota kuvia ees omala puhelimella, joten ei se oikein meinaa ymmärtää tätä minun rakasta harrastusta. Mie tykkään paljon luonnossa kulkea, mutta siihen useimmiten kuuluu myös valokuvaus, joten seki pitäs jotenkin hänen sietää.







Ei me senthään aleta riitelheen (ei kai tuo hellu ossaakhaan riiellä?), mutta kyllä se minua monesti kiusaa sillä "No niin!" - jankutuksella. Ruukaan sanoa takasi, että jos et lopeta tuota "No niintä" niin sie jäät tänne methään ko mie en ota sinua authoon kyythiin. Saattaa solla jopa minuutin hiljaa ennen kuin se "No niin!" tulee taas. Pääsen mie joskus takasinki sanhoon sille, ko se taas tykkää pysähellä kathoon elukoitten jälkiä tai jopa niiden ulosteita. Monesti olen kysyny, että joko sie maulta tunnet kaikkien elukoitten ulosteet

On se kuitenkin niin mukavaa, että met molemmat viihymmä ulkona oli siihen sitten valokuvaus lisättynä tai ulosteiden tutkailua. Vois asiat olla erillä tolalla: toinen laukkois vain kaupoila shoppailemassa ja toinen vain pelais kotona sisälä. Nyt met senthään molemmat olhaan ulkona ja melko useasti samassa paikassa. Hauskaa meilä on, vaikka toisia kiusaamaki.

24.1.2018

Tavoite vuodelle 2018: Koe Lappi monipuolisemmin








Tykkään kulkea tuttuja ja turvallisia kotikunnan tuntureita kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ne on mulle niin tuttuja, että osaan oman fiiliksen mukaan valita mulle juuri sopivan patikkareitin, kun tiedän reitin vaativuuden ja kauanko se vie. Tai ainakin suurimmaksi osaksi osaan arvioida suht hyvin... Silti kaipaan välillä vähän vaihtelua ja olenkin nyt yrittänyt ottaa tavoitteeksi tälle vuodelle kartoittaa vähän enemmän Lapin patikkareittejä eikä liikaa jumittua tuttuihin ja turvallisiin Tunturi-Lapin reitteihin ja tuntureihin.

Ollaan hellun kansen suunniteltu jo pari kuukautta, että lähetään vähän pienemmässä tunturissa käymään nimittäin Suomutunturilla. En ole elämäni aikana käynyt kuin kaksi kertaa Kemijärvellä, joten on jo korkea aika virkistää muistia. Lisäksi kesällä tai syksyllä toivoisin retkiä enemmän Pohjois-Lappiin ihan Utsjoelle asti. Se on vielä niin vähän koluttu paikka mulle.

En silti jätä tuttua ja turvallista Tunturi-Lappia täysin unholaan. Muonion tunturit jo tarvoavat minulle kiitettävästi vaihtelua. Lisäksi Kilpisjärvellä on jokin kumma vetovoima minua kohtaan, kun en vaan millään saa siitä paikasta tarpeekseni. Aina niin haikeilla mielin sieltä pois joudun lähtemään, kun tuntuu että on vielä niin paljon näkemättä Kilpisjärven (ja koko käsivarren) ihmeellisestä maailmasta.

Eikä tietenkään voi unohtaa Kittilää. Moni Kittilän lähituntureista on tullut koluttua, mutta joulun aikana satuin käymään serkun tykönä Kiistalassa ja silloin mieltäni jäi vaivaamaan tämä yksinäinen Kumputunturi...

Toisaalta Kainuun tutkiminen kiinnostaisi myös ihan hirveänä, mutta miten kerkiän joka paikkaan yhtä aikaa?

Onko sinulla jokin paikka Suomessa missä haluaisit tänä vuona päästä käymään?

17.1.2018

Napapiirin kaamos

Näyttääkö siltä, että meillä Napapiirin pohjoispuolella olisi pimeää? Mulle nämä valot kelpaa aivan hyvin, mutta kohtapa yks iso pallukka alkaa taas paistatteleen pitkin päivää. Nimittäin kaamos on taas ohi, mutta sydäntalvi on parhaimmillaan.

New York Times lehti pyysi pohjoisen asukkeja kirjoittamaan vinkkejä, kuinka selvitä kaamoksesta ja miten kaamos meihin vaikuttaa. En kerennyt kirjoittamaan lehteen omia vinkkejäni ja omia mielipiteitäni kaamoksesta, mutta ajattelin kuintekin teille kertoa oman mielipiteeni kaamoksesta. Onneksi lukijani ovat todennäköisesti helpompi saada ymmärtämään ettei kaamos ole niin paha, kuin isoissa kaupungeissa asuvat ihmiset tai ihmiset jotka eivät tiedä muuta lomakohdetta kuin "mahdollisimman lämpimässä".

En silti väitä, että kaamos olisi mitenkään helppoa aikaa. Nimittäin kyllä minäkin tavallaan kaipaan aurinkoa ja ehkä eniten aamuaurinkoa niin herääminen tuntuisi vähän helpommalta. Jos talvella ei ole mennyt ajoissa nukkumaan ja aamulla on aikainen herätys niin kyllähän se vaatii työtä, että sieltä sängystä pääsee ylös. Kesällä jotenkin se tuntuu paljon helpommalta, vaikka unet olisivat jääneet vähemmälle. Niinpä ensimmäinen vinkkini on, että: 

1. Nuku tarpeeksi. Laita aina samaan aikaan nukkumaan ja herää n. 7.5-8 tunnin päästä.



Kaksi muuta asiaa, jotka pitävät minut virkeänä ovat D-vitamiini ja urheilu. Jos jompi kumpi jää, niin huomaan kyllä heti omassa vireystasossani puutteita. Urheilu auttaa myös nukkumaan sikeämmin öisin ja jos urheilusta on nauttinut ulkona niin on varma ettei illalla ole mitään ongelmia unen saannissa.

2. Urheile (ulkona mieluusti) ja käytä D-vitamiinia.

Päivänvaloa ei oikeastaan kerkeä näkemään työssäkäyvänä kuin viikonloppuisin, joten silloin päivänvalosta pitäisi myös ottaa kaikki ilo irti. Ei silti kannate linnottautua sisälle, koska ulkona ei enää mitään näe iltaisin, vaan ottaa vaikka otsalampun otalle tai nauttii kuutamon heijastamasta valosta. Silmät myös äkkiä tottuvat pimeään, joten lumella kulkeminen tuntuukin aika iisiltä ilman ylimääräisiä valoja.

3. Älä linnottaudu sisälle pimeän vuoksi, vaan nauti ulkoilusta myös pimeän aikaan.







Minusta tärkein asia, niin kuin monessa muussakin asiassa, on oma asenne. Jos ajattelet, että inhoat pimeää ja kylmää ja haaveilet vain hiekkarannoista ja uima-altaista niin onhan oman pään aika vaikea tottua ajatukseen auringottomasta ajasta. Lisäksi kuulen niin paljon ennakkoluuloja ihmisiltä, että tekisi mieli huutaa päin naamaa että mistä sie tiät kun et ole koskaan asunut elänyt paikassa missä on kaamos. Toisaalta, jotkut on ehkä luotu aurinkorannoilla makoilemaan ja toiset taas kulkemaan omia polkujaan.

4. Asenne ratkaisee!

Kaikesta huolimatta, kyllä mie myös ootan kevättä, kevät hankia ja auringon paistetta. Auringossa ei ole mitään vikaa näillä leveysasteilla! :)

Onko teillä mitä muita vinkkejä kuinka selvitä/nauttia kaamoksesta?